Kaksoisagentit ykkösketjussa

Kuntien päätöksentekojärjestelmän erikoinen kehityssuunta on kahden roolin päättäjien määrän jatkuva kasvu. Vuoden 2008 kunnallisvaalien jälkeen kuntatyöntekijöiden osuus johtavissa luottamustehtävissä on jatkanut edelleen ripeää kasvuaan. Vuoden 2005 vaalien jälkeen ykköspuheenjohtajista vajaa kymmenesosa oli kuntien omia työntekijöitä. Helsingin Sanomien keväällä tekemän tutkimuksen mukaan osuus on kasvanut nyt jo 15 prosenttiin. Epäsuhta kärjistyy entisestään, kun otetaan käsittelyyn kunnanhallitukset kokonaisuudessaan. Varsin monessa kunnassa omien palkollisten osuus hallituksen jäsenistöstä on lähemmäs puolet. Kuntalaki asettaa rajoitukseksi ainoastaan, että jäsenien enemmistön on oltava muita kuin kunnan omia työntekijöitä. Kuntayhtymien palveluksessa olevia ei kuitenkaan tuohon kiintiöön lasketa. Täysin mahdollista on siis jopa tilanne, jossa kuntakonsernin työntekijät valtaisivat koko kunnanhallituksen. Viime vuonna Tampereen yliopistossa tarkastetun Leena Leväsvirran väitöskirjan mukaan työntekijä-luottamushenkilöiden joukko on noussut merkittäväksi vaikuttajaryhmäksi. Leväsvirta kutsuu tällaisia päättäjiä kaksoisagenteiksi. Nimitys kuvaa hyvin tilannetta, jossa johtavat luottamushenkilöt valvovat omaa toimintaansa ja toimivat omina työnantajinaan. He toimivat enemmän luottamushenkilön kuin viranhaltijan tavoin, mutta ovat samalla melko kapea-alaisesti oman toimintasektorinsa edustajia. Osa kaksoisagenteista on jopa taloudellisessa vastuussa omasta yksiköstään ja voi päättää valtuustossa ja kunnanhallituksessa yksikkönsä rahoituksesta ja toiminnan järjestämisestä ylätasolla. Hallitusten naisjäsenistä peräti 40 prosenttia on töissä kunta-alalla, miehistä 12 prosenttia. Jonkinlaista rajaa lainsäädännöllä sentään on asetettu. Kuntien ylimmät virkamiehet eivät saa asettua ehdolle kunnallisvaaleissa. Yksi tutkimuksen keskeisistä johtopäätöksistä on, että omaa asemaansa korostavat virkamiehet ja luottamushenkilöt kilpailevat keskenään. Pahimmillaan tämä saattaa merkitä sitä, että resursseja heitetään hukkaan, vaikka siihen ei murroksessa elävissä kunnissa olisi varaa. Leväsvirta pelkää, että varsinkin luottamushenkilöiden lisääntynyttä asiantuntijuutta käytetään puutteellisesti hyväksi kuntien hallinnossa.

Virkamiesten kasvanut valta on myös uhka demokratialle. Mitä haittaa kaksoisagenttien suuresta määrästä sitten on? Eivätkö juuri kuntien palkolliset tunne hyvin oman kuntansa asioita? Tuntevatpa hyvinkin. Jopa liiankin hyvin. Hieman yksinkertaistaen: opettajat vahtivat kunnanhallituksessa opetustoimen, lääkärit terveydenhoidon ja sosiaalityöntekijät sosiaalitoimen etuja. Ristiriitaiset roolit haittaavat tehokasta johtamista kunnissa nimenomaan muutostilanteissa. Ongelma kärjistyy varsinkin silloin, kun kunnan on karsittava palveluitaan ja vähennettävä henkilöstöään. Kuntaliitoksiakin voidaan vastustaa, jos liitokset voisivat uhata omaa asemaa työyhteisössä. Työnjohdollisesti varsin merkillinen tilanne saattaa syntyä myös, jos kunnanhallituksen puheenjohtajana toimii kunnanjohtajan alainen. Asetelma on jakomielinen, joskin kelpaisi kyllä varmasti jokaiselle työläiselle. Olisihan se kiva olla pomonsa pomona ja käyttää valtaa ilman vastuuta.

Seurakuntien hallinnossa tilanne on toisenlainen. Kirkkolaki evää kaikilta oman seurakunnan vakituisilta työntekijöiltä vaalikelpoisuuden. Kaksoisagentteja ei nykyisen kuntalain mukaan pysty valtuustoista poistamaan, mutta valtuusto voi hallitusta valitessaan määritellä kriteerit, joilla hallitukseen pääsee. Kuntaliiton kehitysjohtaja Kaija Majoinen totesi viime keväänä (15.3.2009) Helsingin Sanomissa: ”Erityisesti kunnanhallituksen puheenjohtajalle keskittyy valtaa suhteessa enemmän. Kunnanhallituksella on koko kuntaa koordinoiva rooli. Kunnan työntekijälle voi olla erittäin haasteellista ottaa se haltuun".

Toivottavasti tuo haltuunotto ykkösketjun kaksoisagenteilta onnistuu, eivätkä väitöskirjan kohtalokkaat uhkakuvat kunnissa pääse käytännön tasolla toteutumaan.

Aki Simola

kunnanvaltuutettu (kok.)

Masku