Politiikan tehtävä on priorisoida

- Kuntapäättäjät joutuvat tekemään kipeitä valintoja talouden edelleen kiristyessä. Myös valtion tulisi ottaa vastuunsa ja pidättäytyä uusien, hyvienkin toimintojen sälyttämisestä kuntien kannettavaksi, kirjoittaa varatoimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma kolumnissaan.

Kuntien taloustilanne heikkenee paljon nopeammin kuin vielä alkuvuodesta arvioitiin. Viimeiset ennusteet tulevasta kehityksestä antavat olettaa, että suunnan muutosta voidaan joutua odottelemaan vielä pitkään. Kuntapalvelujen kannalta pahimmat vuodet ovat vasta edessä, sillä vaikutukset tulevat kuntatalouteen 1-2 vuoden viiveellä.

Yhteisö- ja kiinteistöverojen nostot eivät riitä turvaamaan kuntapalvelujen rahoitusta. Maan hallitus joutuu varmasti palaamaan asiaan uudestaan syksyllä lisätalousarviota laatiessaan.

Kuntien tulojen ja menojen välinen kuilu on todennäköisesti suurimmillaan vuosina 2010-13, jolloin väestön ikääntyminen heikentää huoltosuhdetta ja edellyttää kunnilta lisäpanostusta vanhusväestön palveluihin. Samanaikaisesti työttömät ja lomautetut siirtyvät työterveydenhuollon piiristä kuntien terveyspalvelujen asiakkaiksi. Lisääntyneen ”vapaa-ajan” myötä uimahallien, kirjastojen ja kulttuuripalvelujen kävijämäärät kasvavat. Kovimmat ajat ovat epäilemättä edessä kuntien sosiaalitoimistoissa, joiden tulevia haasteita ei oikein realistisesti uskalla edes arvailla.

Monen avoimen sektorin palveluyrityksen johtajan voisi kuvitella olevan tyytyväinen kasvavasta asiakasvirasta, mutta kuntapäättäjille tämä ennakoi vaikeita aikoja. Miten jo nykyiselläänkin niukoilla resursseilla turvataan entisestäänkin kasvavat palvelutarpeet?

On ilmeistä, että kuntien vastuulliset päätöksentekijät joutuvat valtuustokauden aikana todella kovien paineiden alle, sillä kuntapalvelujen prioriosointi ei ole helppoa säädösten, henkilökunnan ja kuntalaisten odotusten ja julkisuuden ristipaineessa.

On vaikea kuvitella, että palvelujärjestelmä pystytään turvaamaan ilman rakenteellisia muutoksia. Kuntarakenteen uusiutuminen saa varmasti jatkoa, mutta ratkaisevaa on toimintatapojen uudistaminen ja painopisteen siirtäminen tuloksellisuuden kehittämisen suuntaan. Tehtävä ei ole helppo ja se ei onnistu ilman palvelutuotantoa ohjaavien valtion normien joustavoittamista.

Kuntien verokorotuspaineet ovat jo nyt muodostuneet koviksi, mutta myös muista palvelujen rahoitusmuodoista pitäisi uskaltaa keskustella. Kunnilla pitäisi olla nykyistä laajempi oikeus päättää myös palvelumaksuista.

Valtionkaan rahakirstu ei ole pohjaton ja siksi helpotusta resurssien ja velvoitteiden epätasapainoon tulisi hakea linjaamalla uudelleen kuntien velvoitteita.

Hallituksen kehysriihi linjasi lupaavasti, että kunnille ei osoiteta uusia tehtäviä, mutta toistaiseksi se on vain mustetta paperilla. Politiikan keskeinen tehtävä on priorisoida. Kuntien päätöksentekijät joutuvat tekemään sen taloudellisen pakon edessä paikallistasolla. Mielestäni ei ole kohtuuton vaatimus edellyttää samaa valtioneuvostolta ja eduskunnalta.

Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma
varatoimitusjohtaja, Kuntaliitto

www.kunnat.net